Oikeistolainen politiikka on suosinut markkinataloutta. Lamavuosien varjolla on markkinatalous saanut valtaa, joka hyvinvointiyhteiskunnassa pitää kuulua demokratialle, Eduskunnalle.

Sallimalla nykyinen markkinavalta, tai lisäämällä sitä, voimme varautua siihen, että sosiaaliselle tasa-arvolle ei enää tilaa yhteiskunnasamme löydy. Markkinataloutta ruokkii yksilön lisääntynyt ahneus, joka taas unohtaa solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden.

Markkinataloudelle annettu valta kerää itselleen valtaa, joka on poliittiselta päätöksenteolta pois.

Nyt ei enää Eduskunta sille valtaa anna, vaan se ottaa sitä itse.

Markkinataloudella on puolestapuhujansa, mielilauseina vapaus. Tähän mielikuvassa on piilossa myös muuta, sillä vapaus, jonka markkinatalous antaa, edellyttää sen saajalta vastuuta, jota ei yleisesti tiedosteta. Muutokset, jotka se yhteiskunnassamme aiheuttaa tapahtuvat hiljalleen ja luovat pakotteen seuraan muutokseen, josta emme edeltäkäsin saa tietoa.
Näin kuljemme huppu päässä eteenpäin ja seuraamme, kun vallankäyttäjät tekevät päätökset markkinoiden ehdoilla.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Puhutaanpa sitten työttömistä, opiskelijoista, lapsiperheistä, eläkeläisistä, sairaista, syrjäytyneistä, tai mistä tahansa ryhmästä, joista suuri osa on markkinatalouden syrjäyttämiä, niin mitään parannusta heidän asemaansa ei saada, ellei markkinataloutta saada aisoihin ja yleistä mielipidettä sitä vastustamaan.

 

Markkinatalous:

-         Työelämässä

           Markkinat (kuluttajat) haluavat hankintansa mahdollisimman edullisesti ja mahdollisimman nopeasti. Tämän seurauksena on, että yritykset, jotka teettävät työn mahdollisimman heikoilla ehdoilla (palkat, työajat ym.) säilyvät, kun taas ne, jotka toteuttavat yhteisiä sopimuksia ja työelämän pelisääntöjä, hinnoitellaan pois markkinoilta, lopettamaan.

-         Perhe-elämässä

          Markkinataloudessa on päätöksenteko kuluttajalla, eli sillä joka käyttää rahaa.
Sama valta on alaluokkalaisella, kun hän kaupassa käy, tai toimitusjohtajalla. Vallan rajat luo ainoastaan ostoksiin käytettävä rahamäärä. Ostopäätöksen tehdessään päättää kuluttaja sen, missä maassa tuote valmistetaan, minkä maan sosiaalipolitiikkaa kuluttaja tukee, minkä yrityksen henkilöstöpolitiikka on oikeudenmukaista, sekä lukuisista muista asioista.

          Tuoteselostuksesta nämä tiedot eivät selviä.

-         Kuntataloudessa

          Kuntataloudessa kunnan töiden ulkoistaminen on markkinatalouden aikaansaama.

         Ensin työ hinnoitellaan alle kustannusten ja kunnan luovuttua omista palveluistaan onkin seurauksena uudelleen hinnoittelu, jossa palvelut ovatkin jo kunnan tuottamia kalliinpia.

          Tällöin ei kunnalla ole enää mahdollisuutta omiin palveluihin.

-         Valtakunnallisessa päätöksenteossa

          Eduskunta on osan vallastaan luovuttanut markkinavoimille, luopumalla säännöstelystä.
Markkinat eivät tietoisesti enää valtaa saa, vaan ne ottavat sitä itse. Tämän vaikutuksena on markkinoiden ylivalta. Tämä valta pitää ottaa Eduskunnalle, jolle se demokraattisessa järjestelmässämme kuuluu.

-         Kansantaloudessa
Suomella menee valtiona paremmin kuin koskaan, mutta eriarvoisuus yhteiskunnasamme kasvaa vauhdilla. Suomessa työllistävästä pääomasta on jo suuri osa ulkolaista. Tämän pääoman arvot eivät vastaa suomalaisia arvoja.

          Työmme  tuloksista siirtyy markkinatalouden johdosta valtaosa pois, yhteiskuntaamme palvelemasta, sillä ostopäätös ulkomaisesta tuotteesta on aina lopettamispäätös kotimaiselle työpaikalle. Pääomaverotus huolehtii siitä, että ulkomaiset sijoittajat korjaavat voittonsa pienillä kuluilla, kun maksutaakka jää kansalaisille lisääntyneenä kokonaisverotuksena.

 

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suurin uhka on nykyisellään vapaa markkinatalous, joka on myös suomalaisten suurin uhka.