Suomalainen väestö vanhenee ja sen myötä huoltovelvollisten joukko käy yhteiskunnassamme entistä pienemmäksi. Työnantajilta on pitkään kantautunut viestiä, että ammattitaitoisesta työvoimasta alkaa olla monilla aloilla pulaa.

Yhdeksänkymmentäluvun alussa elettiin maassamme pankkikriisi ja lama, jolloin moni hyväuskoinen menetti omaisuutensa ja tulevaisuutensa, syynä luottamus.

Valtaosa tästä syrjäytettyten joukosta ei takauspapereihin nimeään laittanut silloin vilpillisessä mielessä, vaan pelkkää hyväuskoisuuttaan. Tämän kansanosan rangaistus tekemästään virheestä on kohtuuton ja se pitää viipymättä oikaista, sekä antaa heille mahdollisuus rakentaa hyvinvointiamme.

Monella näistä ikuisesta velkataakkaa kantavista, olisi vielä mahdollisuus sijoittua työelämään, mutta sitä mahdollisuutta ei yhteiskuntamme tarjoa, sillä kohtuuton velkataakka ja sen hoitokulut pitävät nämä kansalaiset työelämän ulkopuolella.

Millaisen vastuun me otamme tästä kansanosastamme. Ikääntyessään ei työ- tai yrittäjäeläke pysty heistä huolehtimaan, vaan myös he ovat mukana kasvavassa huollettavien joukossa.

Suomella menee nyt taloudellisesti paremmin kuin koskaan, eikö nyt olisi oikea hetki armahtaa tämä väestönosa, eikö he ole jo oman osansa tästä pankkikriisistä maksaneet.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Seppo Riihikoski

Nurmo