Olemme tottuneet siihen, että kun puhutaan ”vihreän kullan maasta”, niin tarkoitetaan Suomea.

Maamme vauraus on paljolti perustunut puuhun ja sen jatkojalostukseen, paperiin.

Olemme kaikki suomalaiset näiden isojen yhtiöiden omistajia, jollemme suoraan, niin ainakin mutkan kautta: eläkeyhtiöiden, vakuutuslaitosten, pankkien ym. välityksellä.

Tällä tuotannolla on vieläkin merkittävä osa yhteiskunnassamme työllistäjänä ja vientiteollisuutena.

Markkinatalous ja kilpailukyky on tuonut paineensa myös tälle toimialalle. Kotimaisen sellupuun saatavuus, sekä kilpailukykyinen hinta, ovat ajaneet tuotantolaitokset tuontipuuhun.

Vapaa markkinatalous on ajanut yritykset tilanteeseen, että raaka-aine hankitaan sieltä, mistä se milloinkin edullisinta on ottaa. Tätä tietysti vaativat omistajat, osakkaat, sillä he vaativat sijoittamalleen panokselle tuoton. Kuluttaja ei taas tuotetta käytä, ellei tuotteen hinta ole riittävän edullinen, kilpailukykyinen.

Edullisella venäläisellä puulla on raaka-aine tarvetta täytetty, kunnes naapurissa päätettiin nostaa raaka-aineen tulleja, jolloin luotiin paineet tuontipuulle muualta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Botnian Kaskisten tehdas on aloittanut eucalyptuspuun käytön. Puu tuodaan kaukaa ja varmasti aiheuttaa omat ongelmansa siellä missä se kaadetaan. Tämä ei kuitenkaan ole kirjoitukseni aihe, vaan se mitä sen käyttö vaikuttaa maailman saastuneimman sisämeren tilaan.

Kävin pari viikkoa sitten Kaskisissa ja kuulin paikallisilta mökkiläisiltä, että kyseinen tuontipuu pestään merivedellä. Seurauksena, että kyseinen lahdelman vesi on ajoittain aivan punaista.

Jatkuvana haittana on rannoille ajautuva vaahto.

Ymmärrän hyvin vastustajia Etelä-Amerikassa, kun siellä yritetään uuden tehtaan rankentamista estää, sillä jos meillä täällä kehittyneemmässä yhteiskunnassa yrityksen moraali ympäristöasioissa on ainoastaan painettua tekstiä tehtaan ympäristöohjelmassa.

 

Olemme melko huolettomasti suhtautuneet suuryritysten päästöihin. Vesi on kuitenkin se, joka tulevaisuudessa on kalleimpia aarteitamme.

Toivon, että suoto- ja jätevesien käsittely otetaan yrityksessä pikaisesti huomioon, sen vaatimalla vakavuudella ja yritys voisi näin jatkossakin tuoda hyvinvointia 270 hengen työllistäjänä’ Etelä-Pohjanmaalle ja koko Suomeen.